Moni lyhyemmistä suhteistani sekä yksi pidempikin on päättynyt miehen pettämiseen tai ainakin toiseen naiseen. Olen myös tavannut monta suhteellista miestä, jotka ovat pettäneet siippojaan. Itse en ole varsinaisesti pettänyt ketään. Varsinaisesti, heh, tarkoitan, että tapailuvaiheessa olen kyllä tapaillut muitakin. Olen vain niin kyynistynyt romanttisista kuvitelmista, miehille rakastelu ei tarkoita tunnetasolla vakituista yhdessäoloa. Tähän itsekin olen siis päätynyt, en harrasta yhdenillan juttuja, mutta treffien päätyessä yhteiseen sänkyyn, en vielä odota yhteistä tulevaisuutta.

Tähän kyynisyyteen olen saanut muutaman kolauksen, viimeisimmät kumppanini. Eli näin siis mieskin, hänelle rakastelu tarkoittaa oikeaa seurustelusuhdetta. En tavallaan osaisi yhtään kuvitella tai uskoa, että hän olisi minua voinut pettää, eikä toista naista ole ollut lainkaan kuvioissa, vieläkään.

Mutta lueskelin tuossa muita blogeja, ja löysin harvinaisen tapauksen ensin pettämisestä haaveilevan, ja sitten toteuttaneen nuorenmiehen kirjoittavan tunteistaan ja olostaan. Tavallaan hänen ajatuksissaan jotakin menee niin yksiin miehen kanssa, ja se mitä hän kuvaa ensimmäisen pettämiskokemuksensa jälkeistä olotilaa ja tapahtumia suhteessaan, kuulostaa ihan liian tutulle. Juuri samalla tavoin mies käyttäytyi suhteemme eräässä vaiheessa. Niinpä pelko siitä, että hänellä on sittenkin ollut toinen nainen, nosti taas reippaasti päätään.

En tiedä, mitä se tieto itse asiassa minua yhtään lohduttaisi, auttaisi tai tilannetta muuttaisi. Ehkä se kuitenkin helpottaisi irtautumista, toivottamista toisen alimpaan helvettiin ja voisin jatkaa elämääni varmana siitä, että se toinen oli niin paska, ettei kyennyt pettäessään kantaa syyllisyydentuntoaan näyttämättä sitä minulle.

Ehkä tämä on jo itseni toistamista jostain edellisestä kirjoituksestani, mutta itselläni on ollut aika vahvat vaistot miesten suhteen. Eräs exäni saattoi kerran baarista vieraan tytön kotiin, kun itse olin kotona. Seuraaavna päivänä itselläni oli tentti, mutta en saanut unta, vaan aistin, miten jotain oli vialla. Siirryin lopulta olohuoneen lattialle itkemään ja odottamaan. Exän tullessa kotiini, hän ei ensin asiaa myöntänyt, mutta itkupotkuraivarin jälkeen tunnusti.

Yksi tapailusuhde, joka oli veitsenterällä siirtymässä suuntaan tai toiseen, päättyi vastaavanlaiseen tapaukseen. Sain eräänä perjantai-iltana viestiini vastauksen, josta olin aivan varma, että hänellä on toinen nainen. Maltoin mieleni, enkä soittanut ja kysynyt asiaa, seuraavana aamuna luin viestin uudelleen, ja itse asiassa viesti oli hyvinkin positiivinen ja pirteä. Seuraavan kerran tapasin yllättäen hänet tuoreen tyttöystävänsä seurassa, ja ensitreffit olivat olleet juurikin tuona perjantai-iltana.

Mitä minun pitää nyt oppia tästä kaikesta on, että vaikka opinkin vanhoista virheistä, ne virheet ovat tapahtuneet ihan eri ihmisten kanssa kuin kenen kanssa olen tekemisissä nyt tai tulevaisuudessa! Vanhoista virheistä oppiminen on sitä, etten lähde samoihin peleihin samojen ihmisten kanssa, ei sitä, että uudet miehet noudattaisivat samoja käyttäytymismalleja kuin edelliset miehet. Ainoa, joka voi samoja käyttäytymismalleja harrastaa uusissa suhteissani, olen minä.