"Osa ystävistä voi kaikota eron myötä. Tämä voi Fisherin mukaan johtua siitä, että ihmiset näkevät eronneen uhkana muiden parisuhteelle. Toisaalta ystävillä on taipumus tukea vain toista eronnutta osapuolta. Joskus taas toisen ero voi herättää itsessä pelkoja oman suhteen kestävyydestä. Fisher korostaa ystävien merkitystä sopeutumista helpottavina ihmisinä."

Sinänsä tässä iässä, ja näin lyhyellä tarinalla ei ole vaikutusta minun eikä miehenkään ystävien suhteisiin, joten tästä ei ole pelkoa. Eikä meillä ehtinyt oikeastaan tulla ns. yhteisiä ystäviä, vaan meillä sattuu olemaan kummallakin ystäviä, joista osa vaan sattuu olemaan yksiä ja samoja henkilöitä. Koska kumpikaan ei laittele hlökohtasista asioistaan viidakkorumpua liikkeelle, ei vieläkään osa yhteisistä/omista ystävistämme vielä tiedä erosta. Osa ei välttämättä tiedä meidän yhdessä olleenkaan...

Ns. yhteisten ystävien taholta emme kumpikaan ole tukea edes yrittänyt saada, sillä enempi kai olemme tukeneet toisiamme. Tai no, itse asiassa mies on yrittänyt tukea minua, mutta ei sen kummemmin edelleenkään ole päästänyt lähemmäksi. Mies kärsii tai oikeastaan on helpottunut yksin. Niinkuin olen todennut, häneltä taakka putosi harteilta eromme myötä.