Suru ja viha, terapian stepit seiska ja kasi. Ne vaihtelivat parisen viikkoa sitten vielä mielessäni, eli ihan askeleittain tässä ei mennä. Toisaalta ehkä juuri pointtina onkin tunnistaa vaiheittain ne omat tunteensa, ja käsitellä ensimmäiset ennen seuraavia, vaikka useammat tunteet jylläävät koko ajan mielessä.

Olen siis käsittelemässä vasta kohtia 4 ja 5, yksinäisyys ja ystävät. Yritän seistä omilla jaloillani, onkohan sekin sittenkin jo kohtaa 9 irrottautuminen? Joka tapauksessa alkuvaiheen painintaa asioille. Vuoden suhde, viimeiset kuukaudet meni jo eroajatusta itsekin tapaillessa, nyt erosta puolitoista kuukautta aikaa. Jos olen neljänneksen käynyt läpi, jaksanko tätä tuskaa loppuun asti, kohtaan 19. Vapaus? Voiko pikakelata ne viimeset läpi?

Ei voi, tai siis en halua. Siksi tässä tilassa olen, että olen hutiloinut, tai tarkemmin ehkä jättänyt prosessin kesken ja alottanut uutta. Siksi tätä nyt teen, että käyn läpi vanhatkin asiat, puhdistaakseni tulevaisuuteni menneisyyden taakoista.

Olen ehtinyt tapaamaan muutamia uusia miehiä parin viime kuukauden aikana, ihan kaveripohjalta. Ja että menin yhteen ihastumaan. Taas analysointikerho lähti liikkeelle: tulenko ihastumaan nyt kaikkiin vastaantuleviin sinkkuihin tai sinkkumielisiin miehiin? Olen helposti ihastuva ihminen, mutta ihastun ihmisiin ihmisinä, ovat he sitten naisia tai miehiä, ei seksuaalisia olentoja. Tässä juuri hylättynä saatan sekoittaa ihastumisen kohteen ollessa miespuoleinen romanttiseen ihastumiseen. Kestääkö ihastuminen juuri niin kauan, kunnes seuraava uusi sinkkumies astelee kohdalle?

Toisaalta luotan itseeni ja arvostelukykyyni. Olen ihastunut elämäni aikana moniin miehiin romanttisesti, seksuaalisesti sekä platonisesti, ollessani sekä sinkkuna että seurustellessani. Myöhemmin nuo platoniset suhteet ovat oikeastaan poikkeuksetta pysyneet, vaikka joissakin tapauksissa, kolmasosassa ehkä, mies on lähestynyt myös romanttisessa mielessä. Riippuen heidän sitkeydestään lähestymisen jälkeen olemme jatkaneet platonisella tasolla tai oma ihastumiseni on kuollut kyseiseen ihmiseen.

Seksuaaliset ihastumiset ovat melkein poikkeuksetta johtaneet yhteiseen petiin, kerraksi, pariksi, ehkä pariksi kuukaudeksi. Hyvin harvaan olen missään tekemisissä tällä hetkellä. Omasta tai miehen valinnasta, mutta en kaipaa.

Romanttiset ihastumiset jäävät kytemään mieleen ns potentiaalisina rakastettuina. Nämä ihmiset ovat saaneet aikaan ne pikku kutittelut vatsanpohjassa, tulee tarve olla toisen kanssa yhteydessä, jännitys seuraavasta tapaamisesta, tahallaan toisen tielle eksymiset ja punastuminen. Näiden oireiden peittäminen ja naamiointi platoniseksi suhteeksi. Kyteminen on vastakaiun myötävaikutuksella rojahtanut liekkeihin suhteeksi asti, tai tasoittunut ns erityiseksi platoniseksi suhteeksi romanttisen vastakaiun puutteessa, tai jäänyt odottamaan jompaa kumpaa.

Juuri tällainen romanttinen ihastuminen minulle kävi. Olen kuitenkin ottanut ensimmäisen askeleen yhteydenpitoon, sopivan väljästi, jättäen hänelle vapaan poistumistien joko kokonaan tai platoniseen. Ja hän vastasi haasteeseen samalla tavalla, vähän flirttailen, mutta jättäen jatkovalinnan taas minulle.

Monisäikeinen postaus siis, paljon avoimia kysymyksiä:
1. Voisinko rynnätä uuteen suhteeseen vai pitäisikö minun malttaa mieleni kunnes olen käynyt stepit läpi?
2. Vaikka kuinka luotan arvostelukykyyni, ihastuinko ko mieheen romanttisesti, koska olen vanhasta suhteesta vielä ns parinmuodostus-moodilla ja kaipaan uutta kohdetta, ja hän sattui osumaan kohdalle?
3. Ihastunko seuraavaan vastaantulevaan sinkkumieheen?
4. Mitä sitten jos näin onkin, pitäisikö sen estää flirttailu tälle ihastukselleni?