Viimeisen puolen vuoden aikana ei ole tapahtunut ulkoisesti yhtään mitään, mutta sisällä paljonkin. Syksyllä tein henkistä eroa exään. Pakotin olemaan välittämättä erinäisistä asioista, ja itse asiassa hän teki asian hyvinkin helpoksi. Menimme jälleen yhteiselle lomamatkalle, ja nyt onnistuimme riitelemään monta kertaa, koska minä olin itsekeskeinen idiootti, kun halusin tehdä lomalla myös niitä asioita, joita itse halusin tehdä. No ei se loma sitten ihan pilalle mennyt, mutta auttoi omassa itsetunnossa sen, että saan ja pystyn tekemään oman tarpeideni mukaan, ja joustavuudessakin on rajansa. Nimittäin jos minä teen samalla tavalla kuin mies, miksi hän on huomioonottavainen, mutta minä itsekeskeinen? Loman jälkeen olen ollut kohteliaasti yhteydessä häneen, todennut itselleni, ettei ole minulta pois, vaikka yritän olla avulias ja kiinnostunut hänen asioistaan, mutta ei tarvitse todellakaan odottaa häneltä yhtäänmitään. Eikä minun tarvitse odottaa itse itseltäni hänen suuntaan yhtään mitään!