Oikeastaan minua koskettaneen suhteen ja ei-niin-tärkeän suhteen eron on huomannut jälkeenpäin suhtautumiseeni toisiin miehiin eron jälkeen. Ne tärkeimmät erot, joihin en siis ole ollut valmis, ovat aiheuttaneet pitkänkin selibaattikauden. Kauden, jossa kerta kaikkiaan miehen ajattelukin romanttisessa mielessä hirvittää ja etoo.

Kyse on tavallaan itsetunnosta, sillä en usko kenenkään muunkaan jaksavan itseäni, jos edellinen mieskään ei jaksanut. Tavallaan siten suojelen itseäni pettymyksiltä.

Nyt on todellakin menossa sellainen kausi. Olen joutunut käyttämään julkisia liikennevälineitä viime aikoina, ja menen suorastaan paniikkiin, jos huomaan jonkun miehen minua katselevan - saatika sitten flirttailevan! Baarissa olen pari kertaa ollut kuvankauniiden ystävieni kanssa tässä viime aikoina, ja olen kyllä lähettänyt kaikki minua lähestyneet miehet hyvin nopeasti tiehensä. Siis oikeasti joku mies on minua lähestynytkin.

Mutta ei nyt. Ei pysty.